KULLAANJOEN ELINYMPÄRISTÖN PARANTAMINEN 15.4.2024
Kullaanjoki on osa arvokasta Kokemäenjoen sivuhaaraa, joka alkaa Joutsijärvestä
Joutsijokena ja Pyhäjärvestä Pyhäjärvenjokena yhtyen sitten Joutsijoeksi. Matkallaan
kohti merta, joki muuttuu ensin Kullaanjoeksi sitten Kaasmarkunjoeksi ja lopulta
ennen laskemistaan Kokemäenjokeen Harjunpäänjoeksi.
Vesistö on kalataloudellisestikin arvokas, sen vedenlaatu on hyvä ja joki tarjoaa
Merivaeltaisille lohikaloille mahdollisuuden nousta kudulle niiden luonnollisen
lisääntymiskierron mukaisesti. Luontaisen lisääntymisen lisäksi kalakantoja on
hoidettu säännöllisesti istutuksilla.
Harjunpäänjoen-Joutsijoen vesistöä on kunnostettu mm. rakentamalla kalatiet
Solankoskeen ja Leineperin säännöstelypatoon sekä kutusolakoita. Suunnitelmat
Joutsijoen koskien ennallistamisesta ovat myös edenneet.
Leineperin padon yläpuolella noin 2km matkalla veden korkeuden ja virtauksen
voimakkuuden vaihtelut ovat erittäin suuret. Sama vesimäärä saattaa kulkea
uomassa samassa paikassa 50cm tai 150cm korkuisena padon asennon mukaan.
Virtauksen rajuutta korostaa aikanaan tehty joen perkaaminen Leineperin sahan
uittoja varten.
Virtauksen ja veden korkeuden raju vaihtelu aiheuttaa haasteita luonnon
hyvinvoinnille sekä joen virkistyskäytölle. Lanningin korkeudelle päästyä noin 2 km
padon yläpuolella ja 1,5km emäntäkoulun sillasta, pudotusta ja pieniä vain matalan
veden aikana näkyviä koskia on ollut sen verran, että rajuimmat vaihtelut ovat
tasaantuneet. Tuon 1,5km matkan ja vielä pitkään sen yläpuolellakin joki kulkee
suhteellisen syvässä kanjonimaisessa uomassa.
Kullaanjoen luonnon elinolosuhteiden, joen virkistyskäytön sekä joen rannan
asukkaiden elinolosuhteiden parantamiseksi esitämme Kullaanjokeen emäntäkoulun
sillan kohdalle rakennettavaksi kivistä ja sorasta keinotekoisen matalikon, joka
muodostaisi keinotekoisen kosken sekä nostaisi joen pintaa Emäntäkoulun sillan
yläpuolella noin 70-80cm ja hidastaisi virtausta patoaltaan veden ollessa
matalimmillaan. Veden ollessa normaalissa kesäkorkeudessa matalikon olemassaoloa
pinnalta ei edes huomaisi. Ottaen huomioon uoman syvyys ja joen pituus
keinotekoinen matala ei aiheuttaisi tulvavaaraa joen yläjuoksulle painonvoiman
huolehtiessa veden turvallisesta valumisesta kohti Kokemäenjokea.
Tero Järvelä
Juha Hartila
Minna Koivunen
Tom Haavisto